Unikuvauksen muotoon kirjoitetuissa lyhyissä kertomuksissa yö on mitta, johon unta siilataan. Sen pohjalle painuu jokin aavistus tai eriskummallinen tunne. Kenties se on jokin muinainen syyllisyys, joka on siirtynyt selässä kannettavan sokean lapsen hahmoon ja puheisiin, kenties väkivaltainen turhautuminen siitä, ettei valaistuminen tänä yönä onnistu. Ne jättävät lukijankin pohjimaan, miksi arkiseen havaintoon näyttää kertyvän niin paljon merkitystä.Kokoelma sisältää myös teoksen Kevätvalon tarinoita, jota leimaa omituisten kynnystilojen tupsahtaminen keskelle tuttua ja tavallista. Joskus siitä syntyvä sävy on humoristinen, usein häiritsevä, aina kaunis. Se tarjoaa ainutlaatuisen kurkistusikkunan Soseki Natsumen elämään ja hänen aikansa Japaniin. Tämän kokoelman kertomukset ovat alun perin ilmestyneet vuosina 1908-1910.