Suomenniemeltä, neljä ja puoli epookkia Jaakko Karjalaisen Suomen historiasta

Neljä ja puoli epookkia Jaakko Karjalaisen Suomen historiasta Jaakko Karjalainen kuulee juhlahumun keskellä kellojen soivan – ne soivat kahdeksankymmentä ikävuotta saavuttaneen itsenäisen Suomen kunniaksi, ja silloin, vähitellen, vuosisata virtaa hänen lävitseen.

Tuskinpa vähäisen orpopojan Jaakon elämistä olisi kukaan pannut edes merkille, ellei hän olisi eräässä vuoden 1918 käänteessä saanut harhaluotia takalistoonsa. Sattuman oikusta seitsemäntoistavuotias Jaakko Karjalainen kohoaa sankariksi, rooliin, jonka hän kohta menettää, mutta joka hänelle vuosien saatossa aina palautetaan, kun maailman menoa haistelevat päättäjät löytävät sille sopivaa käyttöä.

Jaakko vaeltaa itsenäisyytensä synnytyspoltoista toipuilevan maan todellisuudessa, yhtenä sen vähimmistä, ja kuitenkin tarpeen tullen aina välttämättömänä jäsennenä. Heiveröisestä renkipojasta kasvaa mies, ja pirtun trokaushommissakin tarvitaan Jaakon nuhteettomia ”sankareita” nostamaan nuoren tasavallan hämärämiehiä menestykseen. Ja myöhemmin häntä vielä tarvitaan siinä työssä, jonka maailmansota kansakunnalle tuottaa. Jaakko on käytettävissä, kunnes huomaa ryhtyä täysipäiväiseksi muurahaisenmunien ja kärpäsenruudin kerääjäksi…