Kirjailija Saikkonen, leskimies, herää yksin isossa asunnossaan. Peilistä katsovat laihat ja krapulaiset kasvot. Eilinen oli kai elokuun kolmas? Ilta ja yö ovat häipyneet usvana mielestä.
Vierashuoneesta kuuluu kahahdus. Nuori tuntematon tyttö, vaalea kuin joulukorttienkeli on ilmestynyt jostain hänen sohvalleen.
Patrian baari... ?
Pirre asettuu kursailematta taloksi, halvatun häirikkö, tiskaa, pesee ikkunat, sotkee turvallisen pölyisen ja paskaisen järjestyksen. Saikkonen juontuu muistelemaan avioliittoaan Maarian kanssa ja ensimmäistä kirjaansa "Köyhät ritarit", eikä raaski heittää rahatonta alaikäistä pihalle. Näin alkaa mainio kertomus miehestä ja hänen "vuokralaisestaan". Luovan ihmisen itsekkyyden syyllisyydentuntoja kantanut ja kriiseistään vähä vähältä vapautuva Saikkonen ja hilpeä, pyrähtelevä tyttö ovat kuin kaksi ufoa eri planeetoilta. Yhteentörmäys on kuitenkin tapahtunut, ja seuraa kummallinen teerenpeli, jonka loppua on mahdoton ennustaa.