Vallisaari ja Kuninkaansaari ovat muodostaneet suljetun yhteiskunnan aina 1700-luvulta alkaen. Saaria ovat hallinneet viranomaiset, 1700-luvun loppupuolesta alkaen Helsingin luotsit ja autonomian ajan alusta sotaväki. Asujaimistoon kuului myös saarten omia ja lähisaarten työntekijöitä perheineen. Vaikka saaret sijaitsevat vain muutaman kilometrin päässä Helsingin keskustasta ja käytännöllisesti katsoen kivenheiton päässä Suomenlinnasta, ne ovat ulkopuolisille jääneet lähes tuntemattomiksi.
Merkit 1700-luvun ja sitä aikaisemmista linnotteista ja niiden asukkaista ovat maastosta jo kadonneet. Sitä vastoin 1800-luvun loppupuoliskon ja 1900-luvun alun voimakas linnoittaminen hallitsee yhä maisemaa.
Sotilaalliset liikkumisrajoitukset ja eri puolilta Venäjää sotaväen mukana tulleet muualla Suomessa harvinaisten kasvien leviäminen on johtanut siihen, että Vallisaaren ja Kuninkaansaaren kulttuurimaisema. Kyseessä on merellisen Helsingin kansallismaiseman kruunu. Saarten avaaminen suurelle yleisölle vuonna 2016 asettaa sen takia suuria haasteita tuleville isännille, kun saarista pyritään tekemään toimiva ulkoilualue samalla kun vanha ainutlaatuinen kulttuurimaisema pyritään säilyttämään.
Kirja on täydennetty ja muokattu painos vuonna 2011 julkaisusta kirjasta.