Koelentäminen ilmavoimissa. 1918-1957

Ilmavoimien koelentämisen neljä ensimmäistä vuosikymmentä olivat jatkuvan kehityksen aikaa yhdessä lentotekniikan kehittymisen kanssa. Neljässä vuosikymmenessä siirryttiin lentokalustossa hitaista tuetuista puu- ja kangasrakenteisista leijoista nopeisiin vapaastikantaviin metallirakenteisiin koneisiin. Kaluston kehittyessä myös vaatimukset koelentotoiminnalle lisääntyivät. Koelentäminen käynnistyi Ilmailuvoimissa 1920-luvulla. 1930-luku oli koelentotoiminnan kehityksen ja organisoinnin aikaa. Vuonna 1933 perustettiin Santahaminaan erillinen Koelentue. Vuonna 1936 Koelentue muutti Tampereelle. 1940-luvun alkupuoli oli kiivasta aikaa Koelentueelle johtuen talvi- ja jatkosodan aiheuttamista poikkeuksellisista vaatimuksista. Lentokaluston saaminen rintamapalvelukseen oli toiminnan päätavoite. Siinä ohessa koelennettiin myös uusia kotimaisia koneita. 1950-luvun alkupuoli oli nousua sodanjälkeisestä taantumasta. Lentokonetehtaalla kehitettiin, rakennettiin ja koelennettiin uusia kotimaisia lentokonetyyppejä, joista merkittävin oli Vihuri.

Koko: 30cm korkea x 21,5cm leveä.