Verkkaista liikettä

Verkkaista liikettä kokoaa Brita Polttilan (s. 1920) lyriikkaa miltei neljän vuosikymmenen ajan. Runot on valittu kuudesta kokoelmasta, lisäksi on sikermä uusia tekstejä sekä Polttilan runosuomennoksia Wislawa Szymboskasta Tomas Tranströmeriin, Bertolt Brechtistä Henry Parlandiin.

Pohjoinen luonto on aina ollut Polttilan pääaiheita. Runojen minä näkee ja kuulee, haistaa ja maistaa, aistii ja vaeltaa, tuntee ihokarvoillaan ja jalkapohjillaan. Maisema kanavoi tunteet, milloin väkevinä, milloin aavistuksenomaisen herkkinä. Polttila on myös myyttien ja unien, muistojen ja ihmiskunnan yhteisen murheen laulaja.

Polttila on aina ollut myös napakka naisasianainen, ympäristönsuojelija ja sodan vastustaja, valtakoneistojen kriitikko ja alistettujen puolustaja. Vuoden 1966 kokoelmassa Tapahtumista hänen runominänsä tuntee olevansa "erillinen etikettivirhe kymmenlukuajattelun sivussa". Kenties juuri siksi hänen ajankohtaisetkin runonsa ovat säilyttäneet tuoreutensa vuosikymmenestä toiseen.

"Kaksi viivaa, rakentuu runo", Polttila kirjoitti esikoiskokoelmassaan. Siinä voisi olla hänen runollinen ohjelmasa: ei turhia sanoja, mutta tarkka havainto.