Miehet eivät kaihtaneet kuvata sodan raakojakaan puolia: jäätyneistä vihollisen ruumiista, riisutuista naissotilaista ja tuhotusta maisemasta otetut kuvat tarjosivat sotilaille tärkeän väylän käsitellä sodan mielettömyyden herättämiä tuntoja.
Pääosin ennen julkaisemattomista kuvista koostuva teos on näyttävä läpileikkaus sadoista sotaveteraanien kuva-albumeista ja kuvakokoelmista. Kirja avaa uusia mäkökulmia rintamasotilaiden ottamiin ja säilyttämiin valokuviin.
Sotahistorian kuvittamisen sijaan teos tutkii, millaiset olivat valokuvien sodat ja etsii selityksiä sille, miksi joitakin rintamaelämän aiheita kuvattiin innokkaasti ja toisia ei juuri ollenkaan. Kuviin pureutumalla sotilaiden kokemukset tuodaan nykylukijan ulottuville uudella tavalla.
"Vaikka kameran käytöllä tuolloin oli pääasiassa ehkä ajanvieton luonne, on sekin osaltaan muodostunut muistojen vaalimiseksi. Valokuvista kehittyi samalla jonkinlainen kuvakronikka, vaikka katkoja onkin jäänyt: aina ei voinut ottaa kuvaa--." - Unio Hiitonen valokuvausharrastuksestaan sodassa