Talvisodan ritarit

Talvisota Neuvostoliittoa vastaan oli kamppailu, jota koko maailma seurasi henkeään pidätellen. Vihollisen hyökkäysvaunuja tuhottiin suuria määriä pelkillä polttopulloilla tai työntämällä puunrunkoja telaketjujen väliin. Kokonaisia vihollisdivisioonia motitettiin ja tuhottiin. Sotasaaliiksi saadut aseet käännettiin vihollista vastaan. Yksi mies ampui suojeluskuntakiväärillään lähes pataljoonan verran puna-armeijan sotilaita.

Talvisodan sankariteot haluttiin palkita vastaperustetulla kunniamerkillä, Mannerheim-ristillä. Pääesikunta lähetti 4. helmikuuta 1941 kaikille talvisodan komentajatehtävissä olleille kirjeen "Mannerheim-risti on korkein ja arvokkain kunniamerkki, jolla Suomen puolustusvoimien sotilas sotilasarvostaan riippumatta voi tulla palkituksi. Tämän mukaisesti on esitys tämän ristin myöntämisestä tehtävä tarkasti ja perusteellisesti harkiten".

Talvisodan sankareista tehtiin määräaikaan mennessä 497 nimiesitystä. Jatkosota syttyi, talvisodan sankarit unohdettiin. Pelkistä talvisodan urotöistä ei yhdellekään esitetelly Marskin ristiä luovutettu. Ristejä alettiin jakaa vasta jatkosodassa. Syntyi kuitenkin legenda talvisodan ritareista, ritareista ilman ristiä. Tässä teoksessa on kaikki nimiesitykset sellaisena kuin ne esitettiin talvisodan jälkeen.

Koko: 21,5cm korkea x 15,5cm leveä.