Keisarillinen Venäjä rakensi Suomenlahdelle 1900-luvun alussa ainutlaatuisen puolustusjärjestelmän. Se suunniteltiin ja toteutettiin useassa eri osassa, ja kokonaisuus laajeni osin jopa Suomenlahden ulkopuolelle. Koko järjestelmää kutsutaan usein - osin harhaanjohtavasti - Pietari Suuren merilinnoitukseksi, vaikka vain osa siitä sai virallisesti kyseisen nimen. Satavuotiaan merilinnoituksen perintö näkyy edelleen erityisesti Suomen rannikon museoiduissa linnakkeissa. Aiemmin perintö oli vielä voimakkaammin läsnä: toiseen maailmansotaan asti ja osittain vielä sen jälkeenkin Suomen rannikkotykistö perustui monin paikoin Venäjältä perittyyn rannikkopuolustukseen.
Suomenlahti Pietarin suojana pureutuu perusteellisesti valtavaan linnoitusjärjestelmään, joka hajosi heti valmistuttuaan ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Aiemmin sitä on käsitelty lähinnä rannikkopatterien näkökulmasta. Nyt huomio kiinnittyy myös kokonaisuuden osana olleisiin merivoimiin, laivaston ilmavoimiin ja maalinnoituksiin. Laaja linnoitusjärjestelmä ulottui nykyisten Venäjän, Viron ja Suomen alueille. Kirjoittajat ovat eturivin asiantuntijoita näistä kolmesta maasta.