Soturit

Vänrikki Riekin johtama sissiosasto on ollut kenttävartiossa Jaurujoella kolmisen viikkoa. Miehiä kyllästyttää ”hiton partiointi ja vartiointi” ja toimeton makailu korsun karkeilla lavereilla. Kaipuu lomille on kova. Mutta miten sattuikin, juuri poislähdön aamuna Riekki saa esikunnalta käskyn lähteä takaa-ajoon. Erämaavirralla on liikkunut vieraita.

Reino Lehväslaihon jännittävä ja todentuntuinen sotaromaani ajoittuu jatkosodan kolmanteen syksyyn. Sissitaistelun aavemaisena näyttämönä on syksyisen synkkä ja sateinen lapinkorpi, missä kuuset huojuttavat kaksimetrisiä naavapartojaan. Myös vihollisen liikkeet ovat kummitusmaisia. Takaa-ajajat seuraavat jälkiä pohjoiseen, mutta jäljet loppuvat kuin katketen aavan suon laitaan.

Kirjassa osoitetaan suomalaisten sissien taitavuus ja hurjuus, mutta näytetään myös miesten vähemmän sankarillisia mielialoja. Sota syö jokaista sotijaa, taisteli hän sitten voittajien tai häviäjien puolella.