Siivooja

Rakkautta ja melankoliaa ranskalaisittain

Jacquesin kotiin alkaa kertyä pölyä. Se vajoaa hitaasti joka puolelle, takan reunukselle, kirjojen päälle, olohuone on pian samean harmaa, ja Jacques päättää hankkia itselleen siivoojan.

Laura ei ole kovin vakuuttava - hän ei esimerkiksi käytä imuria. Eikä ole kovin tavallista sekään, että siivooja muuttaa työnantajansa luokse. Nuori vieras nainen Jacquesin kotona hämmentää miestä, ja hän päättää pyytää Lauran mukaansa pikku matkalle Atlantin rannalle.

Christian Osterin Siivooja on hieno ja pienieleinen tarina ihmisistä, jotka tulkitsevat toistensa käytöstä vähistä merkeistä ja usein väärin. Oster näkee ihmisen huvittavana ja pikkumaisena hätäilijänä, jota riivaa yhtä lailla hurja intohimo kuin kaiken menettämisen pelko. Viisikymppisen Jacquesin epävarma ja lähes mykkä mielenmaisema on kiusallisen tuttu, ja hänen ihastumisensa nuoreen Lauraan on hellyttävää. Kukapa ei suojelisi siivoojaansa, ettei joutuisi elämään pölynsä keskellä yksin?