Leuku ja Lapin puukot

Leuku on tuhansia vuosia vanha lappalaisten yleistyökalu, josta kansatieteilijä Sakari Pälsi kirjoitti v. 1942: "Lappalaisilla on yhä iso lyömäpuukkonsa, kokonsa, käyttönsä ja vähän muotonsakin puolesta muinaissuomalaisen väkipuukon kaltainen eräelämässä tarpeellinen yleiase".

Saamelaisten ja poronhoitajien leuku on säilynyt muodoltaan samanlaisena mutta sen käyttötarkoitus on vuosien mittaan muuttunut. Enää ei hiihdetä porojen perässä, eikä tulen teko kairassa ole elinehto. Useimmat nykyleukuista tehdään lähinnä matkamuisto-, keräily- ja koriste-esineiksi.

Lapin turistipuukkojen valmistus lähti liikkeelle 1920-luvulla, kun pohjoiseen avattiin Jäämerentie ja alueen elinkeinoelämä vilkastui. Suuri merkitys Lapin puukkojen valmistuksessa oli Kauhavalta Rovaniemelle muuttaneella luutyömestari Johannes Laurilla, joka kehitti poronluun käyttöä sekä koriste-esineissä että puukoissa. Mallistoon tuli myös Lapin eksotiikkaa, josta yksi mielenkiintoinen esimerkki on Lapin noidan puukko, Welhonpuukko helistimineen.

Tämän leukukirjan tarkoituksena on luoda katsaus Lapin leukuihin ja puukkoihin, niiden eri malleihin ja kehitykseen poromiehen työkalusta korupuukoiksi, joista monet edustavat taidekäsityön huippua. Samalla on luotu lyhyt katsaus Lapin piikontekijöihin, joita vuosien saatossa on ollut satoja. Nykyisinkin Lapissa toimii Suomen suurin puukkotehdas ja useita seppiä, jotka valmistavat leukuja ja puukkoja matkailijoiden muistoesineiksi ja miksei myös käyttöesineiksi. Käsityötaidon ja perinteen ylläpitäjänä leukulla ja Lapin puukoilla on ollut ja on edelleen Pohjois-Suomelle suuri merkitys.

Koko: 24cm korkea x 17,5cm leveä.